En ole ollut samalla tavalla väsynyt nyt kuin vuosi sitten. Ehkä se sitten on se verensokeri.

Mutta "tavallista" väsymystä kyllä on. Ei vaan jaksaisi tavallisen arjen ruuanlaittoa ja lääkkeiden muistamista ja tarhaanviemistä ja öitä jolloin nukun pojan tunkiessa polvea selkääni ja sitä, ettei hommassa näy helpotusta vielä aikoihin. Eikä sitä että autotallin avain on aina hukassa ja että on liikaa kaikkea käytännöllisiä taitoja vaativaa. Ei jaksaisi laihdutuskuuriakaan tämän kaiken lisäksi.

Joka pyytää pientä summaa lainaksi, on kovin köyhä. Ehkä jotain kertoo se, että unelmoin kovin vähästä: Saisi herätä kokonaan nukutun yön jälkeen. Syödä ja mennä töihin. Tehdä 8 tai 9 tai 10 tuntia töitä miettimättä kotiasioita ja keskittyä täysin niihin harvoihin asioihin, joita osaan. Mennä kotiin, syödä jotain Saarioisten valmisruokaa jolle riittää lämmittää mikrossa. Olla lasten kanssa vaikka ulkona tai pelata Afrikan tähteä. Juoda illalla kuppi kahvia ja saada suukko Lauralta.