Jotain lopullisen tuntuista tapahtui eilen. Ostin, tai Laura ostatutti, lenkkikengät.

Eikös ne ole niitä viisikymppisiä, jotka innostuvat lenkkeilyyn, kun lääkäri käskee innostua...?

Testasinkin niitä sitten illalla. Laura oli laittanut oveen sellaisen juoksuohjelman. Tänään olisi pitänyt juosta 2 min kerralla 2 kertaa ja kävellä välillä 5 min. Ehdotin että jos menen vaan "kehoa kuunnellen" eli siis lopetan kun sattuu. Ei käynyt. Menin sitten joteensakin ohjelman mukaan. Kahdessa minuutissa nilkkoja polttaa ihan pirusti.

Tässä on nyt jotain omituista. Polttelu vaimenee nopeasti kun hiljentää, joten se ei ole nivelissä vaan lihaksissa, maitohappoa kai. Nilkoissa on varmaan jotain pieniä lihaksia, jotka rasittuvat. Toisaalta minähän olen kuitenkin kiertänyt metsässä ja lapsuudessa nyt ei muuta ulkoilumaastoa ollutkaan kuin näreikköä. Nilkan lihasten luulisi siinä kehittyvän.

Toinen paikka ovat etureidet, siis säären ojentajat. Ne ovat puutuneita. Taitaa olla parasta, että maanantaina salilla teenkin niillä paljon pidempää sarjaa paljon pienemmällä painolla. Ehkä ne eivät ehdi palautua tai jotain. Hakusessa yhteys tuntemusten ja fysiologian välillä.

Edelleen kyllä hämmentää. Lenkkikengät, minulla.