http://en.wikipedia.org/wiki/Skeletal_muscle

Tuolta löytyy selitys lihassolutyypeistä 1, 2a, 2x ja 2b. Koska niillä on eri koodaava geeni, niin kyse on todella kategorisesti eri tyypeistä eikä keinotekoisesta rajanvedosta liukuvaan käsitteeseen. Olennaisesti tiivistäen em. järjestys on sellainen, että kestävin on alussa ja tehokkain mutta väsyvin lopussa.

Voitaneen olettaa, että leuanvedossa väsyvä osa on lihas, eikä raja tulee verenkierron puolelta.

Oletetaan, että jaksaisin vetää leukoja esimerkiksi pari tuntia yhteen menoon. Tällöin ao. lihaksissa olisi välttämättä tyypin 1 lihasta riittävä määrä painooni nähden, koska 2-tyypit eivät jaksaisi noin pitkään. Oletetaan, että jaksaisin tasan yhden leuan ja se kestäisi vajaan minuutin. Tällöin kaikkien tyyppien yhteisen voiman pitäisi olla juuri riittävä.

Jaksan todellisuudessa kuusi leukaa ja aikaa siihen menee ehkä minuutin verran. Tämä tarkoittanee, että kaikkien tyyppien yhteenlaskettu voima hieman ylittää tehon joka leukaan vaaditaan, mutta pelkästään 2b-tyypin solujen jättäminen pois tiputtaa tehon alle tarpeellisen rajan. Jos hypoteesi pätee, jaksaisin leuanvetoa vastaavassa telineessä liki putkeen ensin omalla painolla vajaan minuutin (2b väsyy) ja sitten vajaat viisi minuuttia jollain pienemmällä painolla (solujen 1, 2a ja 2x tehojen summa), sitten vielä pienemmällä ja lopuksi pelkillä 1-tyypin soluilla souturetkeä vastaavasti tunteja.

Analyysistä puuttuu tieto solujen palautumisnopeudesta. Kai se 2b-tyyppi toisenkin spurtin jaksaa, jos välissä ollaan 1-tyypillä pelattu tunteja?