Naapuruston laulunopettajan näin tässä taannoin; yllättävän pitkän aikaa viime näkemisestä, liki naapureita kun ollaan. Hän oli laihtunut.

Ihmiset näkevät mitä katsovat, mutta myös katsomatta näkevät mitä ovat tottuneet katsomaan. Huomaan siis, että oma tapani katsoa on muuttunut. En olisi aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota asiaan, en edes muistaisi jälkikäteen. Kiinnitän muutenkin aika vähän huomiota ympäristöön, ja vaimo muistelee vieläkin keittiön pöytää, jonka vaihtumisen huomasin kolmantena päivänä.

Tämä ei taida olla hyvä merkki. Päädynkö kohta läskikyttääjäksi, joka näkee ihmisissä ensimmäisenä elopainon?